Nyt sitten se viimeinenkin viikko kului, yhtä nopeasti kuin aikaisemmatkin. Vaikkakin alkoi surullisissa merkeissä. Orvot rusakon poikaset eivät selvinneet vaan toinen kuoli maanantaina aamuna ja toinen sinnitteli tiistai iltaan.
Sain myös kämppiksen, Helenan, viimeiseksi viikosi, kun meille tuli kaksi uutta harjoittelijaa. Onneksi sillä  torstaina paikalle pölähti kaksi isompaa koululaisryhmää ja lapsia oli lähemmäs sata. Sain taas muistutuksen ja lisä vahvistuksen siitä miksi en halua lapsia.
Perjantaina serkku ja hänen kaverinsa tulivat hakemaan minnua ja kaikkia tavaroitani. En millään olisi selvinnyt hengissä junalle ja vielä Helsinkiin asti sellaisen tavara määrän kanssa. Varsinkin kun mukana oli vielä Kuron ja hänen kantokoppansa.
Huomenna sitten pitäisi kaikkien näiden tavaroiden ja kahden elukan kanssa päästä junalla Tampereelle ja sunnuntaina Kannukseen. Taas huokailen vain että olisipa jo se auto.
No ensi viikolla sitten taas kennelvuoro, mutta onneksi siellä on hyvää seuraa joten voidaan olettaa viikon kuluvan sujuvasti.